Arkistot: Levyarviot

Arvio: Olivia Rodrigon You Seem Pretty Sad for a Girl So in Love on epätyypillisen popparin valtavirtapoppia

Sovitukset vaih­televat syntikkapopista kitararockin kautta Fiona Apple -henkisyyteen, mutta itse biisit ovat puuduttavan samankaltaisia.

Arvio: A. W. Yrjänän Eidolon vie kosmisen hämärän rajamaille, missä ei aina tiedä, mikä on totta ja mikä ei

Aluksi Eidolon saattaa kuulos­taa CMX:ltä, mutta mitä enemmän sen maailmoihin, sanoihin, soittoon ja soundeihin kasvaa sisään, sitä enemmän aistii, että musiikki on Yr­jänää.

Arvio: Younger Brotherin Mutually Assured Distractionilla vuosikymmenet ja maailmat yhdistyvät niin, ettei edes mielikuvitus ole rajana

Albumi on teos, josta ei halua paljastaa liikaa, koska seikkailun haluaa jättää jo­kaisen itse koettavaksi.

Arvio: Beyond Awarenessin debyytti on ajaton kansainvälisen tason kokonaisuus

Nelikko yhdistelee modernia melodista metalcorea, luovia elektronisia tekstuureja ja koukkuvetoisuutta tavalla, joka vedonnee niin metallin kuin popmusiikinkin yleisöön.

Arvio: Khemmisin soppa on keitetty kokoon hyvällä maulla ja taiten

Bändin epo­nyymi levy on vahva kokonaisuus.

Arvio: Yesin Aurora on elämää syleilevää, sinfoniset mittaluokat saavuttavaa progea

On täysin kuulijasta kiinni, kolahtaako Yes niin kovasti, että bändiltä halu­aa kuulla taas yhden albumin lähes samanlaista musiikkia.

Arvio: Amberian Dawn on tehnyt todella tärkeän oivalluksen

Kun tehdään popmetallia, on parasta mennä kunnolla päätyyn asti.

Arvio: Napalm Deathistä ja Brujeriasta tuttu Shane Embury tarjoaa soolollaan puoliksi keitettyjä kierrätysideoita

Bridge to Resolutionista jää keskeneräinen ja demomainen maku.

Arvio: Laura Moision Aina jossain muualla on albumi, jolle haluaa antaa aikaa

Jokai­sessa kappaleessa tuntuu olevan jokin oivallus. Ei heräämistä elämän tarkoituksen mittasuhteisiin, vaan ymmärrystä jostain sen pienestä yksityiskohdasta.

Arvio: Future Islandsin b-puolten, liveraitojen ja irtopalojen kavalkadi hämmästyttää laadullaan

From a Hole in the Floor to a Fountain of Youth -kokoelman läpi kulkee yhtenäinen juonne, vaikka eri kehitysvaiheet kohtaavat vakaan pohjarakenteen vaihtelevin ilmein.

Arvio: Soulburnin Quantifying Cosmic Doom kolisee tyhjyyttään

Yksitoista liian pitkää biisiä on raskas savotta.

Arvio: Viattoman aitoa musiikkia – Wojciechin Olipa kerran kevät on kirjaimellisesti ajasta irrallinen teos

Albumin lempeys kulkee jossain kirkkaan to­dellisuuden ja psykedeelisen unen välimaastossa. Sitä voisi kuvailla autuaaksi tilaksi.